Miten voimme suojella lapsiamme disinformaation aikakaudella?
Lapsemme kasvavat maailmassa, joka herättää ymmärrettävästi suurta huolta vanhemmissa. BANI-viitekehys kuvaa kenties parhaiten tätä haurasta, ahdistavaa, epälineaarista ja usein käsittämätöntä ympäristöä, jossa lapsemme kasvavat aikuisiksi.
Nykyinen tapamme tuottaa, julkaista ja kuluttaa tietoa ja mediaa ei tee maailmasta yhtään helpommin hallittavaa tai jäsenneltävää. Monet lapsistamme joutuvat liian varhain kohtaamaan digitaalisia sisältöjä hyvin epäreilussa asemassa ilman, että heillä on niiden vaatimaa mielen kypsyyttä tai konkreettisia taitoja prosessoida niitä.
Monen tietolähteen taustalla voi piillä ovelia manipulointiyrityksiä, vaikka nuoren mielestä tieto ja sen tuottaja vaikuttaisivatkin täysin luotettavilta ja vakuuttavilta. Lasten ja nuorten ajattelun ja mielipiteiden muokkaamisessa haluttuun suuntaan käydään digitaalisessa maailmassa armotonta taistelua, ja usein vielä täysin vanhempien silmiltä piilossa.
Kuka puhuu lapsesi äänellä ruokapöydässä?
On monia tahoja, jotka hyötyvät disinformaation levittämisestä. Osa pyrkii sillä yhteiskunnan jakautumiseen ja epäjärjestykseen, mikä auttaa heitä omissa populistisissa ja/tai väkivaltaisissa valtapyrkimyksissään (äärioikeisto, Venäjä, rikollisjengit). Osalle digitaalinen manipulointi on keino saada henkilökohtaista vaikutusvaltaa, kerätä lisää seuraajia ja ansaita rahaa välittämättä siitä, kenen hyväksi he tietoisesti tai tiedostamattaan toimivat.
Eri teollisuudenalojen lobbaajat ovat yksi monista disinformaation levittäjistä. Myös he saattavat turvautua manipulointiin ajaessaan taustaorganisaatioilleen suotuisia poliittisia päätöksiä tai taloudellista voittoa vaikuttamalla yleiseen mielipiteeseen tai päätöksentekijöihin esimerkiksi liioittelun, vähättelyn, vääristelyn ja suoranaisten valheiden muodossa.
Syventymättä tarkemmin manipuloinnin moniin muotoihin, tyypillisiä disinformaation aiheita ovat muun muassa ilmastonmuutoksen kieltäminen, naisviha, vaihtoehtoiset hoitomuodot, itsetunnon vääristely, tiedevastaisuus, näennäisasiantuntijuus ja grooming.
Kuinka tällaista monipäistä disinformaatiohydraa vastaan voidaan taistella? Mitä keinoja meillä on?
Ongelma on tunnistettu ja siihen on reagoitu
Kolme vuotta sitten Euroopan komission digitaalisen koulutuksen yksikkö julkaisi ensimmäiset ohjeet opettajille ja kasvattajille EU:n jäsenvaltioissa siitä, miten digitaalista lukutaitoa opetetaan ja mitä konkreettisia taitoja se sisältää. Kyseessä on kattava julkaisu, joka tarjoaa yleisiä näkemyksiä sekä kymmeniä käytännön menetelmiä ja hyödyllisiä vinkkejä siitä, miten tunnistaa disinformaatiota ja antaa lapsille tarvittavat digitaaliset taidot ja digitaalisen sietokyvyn.
Kolmen vuoden aikana maailma on kuitenkin muuttunut huomattavasti, ja teknologinen kehitys, erityisesti tekoälyn alalla, on ottanut valtavia harppauksia eteenpäin. Valitettavasti tämä on mahdollistanut myös entistä tehokkaammat välineet disinformaation luomiseen ja levittämiseen.
Kyseisen ohjeistuksen päivitys on parhaillaan käynnissä, ja se jaetaan vuoden 2025 lopussa paitsi opettajille ja kasvattajille myös lasten ja nuorten kasvatuksesta ja koulutuksesta päättäville tahoille.
Toukokuussa 2025 25 asiantuntijaa Euroopan digitaalisen koulutuksen keskuksesta kokoontui Brysseliin laatimaan puitteet päivitetylle ohjeistukselle. Nämä eri puolilta Eurooppaa kotoisin olevat koulutusalan ammattilaiset työskentelevät hankkeessa vapaaehtoisesti ja ilman korvausta, ja heitä ajaa eteenpäin vahva vakaumus asian tärkeydestä.
School of Gaming ylpeä ja kiitollinen saadessaan olla osa tätä asiantuntijaryhmää ja antaa oman panoksensa työryhmän ja lopputuloksen hyväksi. Olemme oppineet paljon paitsi aiheesta, myös hieman siitä, kuinka EU toimii. Ja vaikka olemmekin suuria EU-faneja, byrokratian rattaiden hidas narina herättää muutamia epäilyksiä.
Kaikki keinot käyttöön
25 asiantuntijaa eri EU-maista tuo mukanaan omaa osaamistaan ja kokemustaan eri aloilta ja lähtökohdista. Näiltä ihmisiltä saadaan varmasti riittävästi tietoa siitä, mikä on tärkeää disinformaatiota vastaan käytävässä taistelussa ja miten digitaalista lukutaitoa tulisi opettaa lapsille ja nuorille.
Huolestuttavaa on kuitenkin se, että lopputuloksena saattaa olla pelkkä ohut, staattinen PDF-tiedosto, jota jaetaan EU:n ja jäsenvaltioiden verkkosivustojen kautta. Samaan aikaan ”vastapuolella” on käytössään uusimmat teknologiat, joiden avulla voidaan luoda syväväärennöksiä (deepfake), tekoälyn avulla tapahtuvaa manipulointia sekä koordinoituja trollifarmeja ja mediaverkostoja.
Ehkä tämä on liioiteltua yksinkertaistamista, sillä meillä on tietysti muutakin kuin pelkkä ohjekirja. EU:ssa on viisi miljoonaa opettajaa ja kasvattajaa. Vaikka nämä viisi miljoonaa opettajaa ja kasvattajaa ovat liian usein ylityöllistettyjä, aliresurssoituja, aliarvostettuja ja alipalkattuja, he ovat kuitenkin viisi miljoonaa tärkeää vaikuttajaa, jotka ovat päivittäin suorassa vuorovaikutuksessa jokaisen EU:ssa asuvan lapsen kanssa.
Ja vaikka EU ei pystyisi toimimaan yhtä ketterästi kuin esimerkiksi valheita levittävät venäläiset trollitehtaat, sillä ei ole riveissään viittä miljoonaa opettajiemme ja kasvattajiemme kaltaista vaikuttajaa. Taistelussa disinformaatiota vastaan pedagogimme ovat avainasemassa. He ovat tärkeämpiä yhteiskuntarauhan turvaajia kuin yksikään armeija tai poliisiyksikkö. Opettajat ja kasvattajat ovat halutessamme tämän tarinan sankareita kasvotonta vihollista vastaan.
Mitä tapahtuu, jos disinformaatio saa vallan?
Lyhyesti sanottuna: kauheita asioita. Disinformaatio ei ole pelkkää vääristettyä tietoa. Se on järjestelmällinen hyökkäys yhteiskunnan peruspilareita vastaan. Se aiheuttaa demokratian rapautumista, mielenterveyskriisejä, vihaa ja väkivaltaa.
Demokraattiset vaalit menettävät merkityksensä, erimielisyydet ratkaistaan väkivallalla dialogin sijaan ja luottamus ihmisten ja demokraattisten instituutioiden välillä katoaa. Nämä kaikki tasoittavat tietä äärioikeiston ja totalitaarisen yhteiskunnan nousulle. Algoritmit sääntelevät yleistä mielipidettä, valvontakoneisto vahtii oikeamielisyyttä, vapautta rajoitetaan turvallisuuden nimissä, ihmisten henkinen selviytymiskyky ja sitkeys romahtaa ja he vetäytyvät omiin kupliinsa. Eristäytyminen, yksinäisyys ja masentuneisuus lisääntyvät.
Aika karua, eikö? Mutta tämän kauhuskenaarion osia voimme jo nähdä ympärillämme.
Kuinka voimme antaa opettajille ja kasvattajille avaimet menestykseen?
Koska olemme olleet mukana EU:n työryhmässä jo muutaman kuukauden ajan, voimme vakuuttaa, että tarvitaan paljon laajamittaisempia toimia, jotta voimme vastata tähän edessämme olevaan valtavaan haasteeseen.
Meidän on otettava käyttöön samat teknologiat ja keinot, joita vastapuoli käyttää. Ensinnäkin on ymmärrettävä, millaisen haasteen edessä olemme. Digitaalinen lukutaito on asetettava koulutuksen ja kasvatuksen ytimeen, eikä pelkästään yksittäisen kasvattajan vastuulle jääväksi opetuksen sivujuonteeksi. Tämä on tietenkin myös resurssikysymys, sillä opetushenkilökunnan jatkuvaan koulutukseen on panostettava. Se on silti huomattavasti halvempaa kuin tulevat kriisit, jos mitään ei tehdä.
Myös uudet teknologiat auttavat alentamaan kustannuksia. Tekoälyä voidaan käyttää myös hyviin tarkoituksiin. Meidän ei tarvitse kokoontua Brysseliin päivittämään paperista vihkoa kolmen vuoden välein. Voimme luoda tekoälypohjaisen järjestelmän, joka päivittää, kääntää ja räätälöi ohjeistuksen sisällön jokaisen opettajan toivomaksi ja kansallisten koulutusohjelmien vaatimaksi tuntisuunnitelmaksi.
Samalla on heräteltävä muuta yhteiskuntaa. Ottamalla nuorten idolit, eli ammattimaiset vaikuttajat, mukaan toimintaan. Heidän on toimittava disinformaation torjujina ja ymmärrettävä oma asemansa.
Vanhemmilla on tietenkin suuri vastuu, ja heitä on autettava ja tuettava digikasvatuksessa. Joskus se voi myös tapahtua lapsilta ja nuorilta vanhempien suuntaan. Tätä voi olla esimerkiksi nuorten oma digilähettilästoiminta vanhempien, sisarusten ja muun lähipiirin parissa tai kouluissa, kirjastoissa ja harrastuksissa. Monesti nuoret omaksuvat vaikutteita parhaiten toisiltaan. Tekemällä koulun ja kodin välisen yhteistyön näkyväksi konkreettisin keinoin, korostamme asian tärkeyttä. Digivanhempainillat, maksuttomat teknologia- ja mediakurssit, ohjattu peliharrastustoiminta ja pelikasvatus muutamina esimerkkeinä.
Yleisenä pedagogisena ohjeena tulisi olla, että digitaalisen lukutaidon opetuksesta on tehtävä lapsille ja nuorille motivoivaa ja että siinä käytettävät sisällöt tulisi suunnitella siten, että ne aidosti kiinnostavat heitä. Pelillistäminen ja pelikasvatuksen hyödyntäminen ovat yksi hyvä keino tähän. Digitaalisten taitojen oppimisen hyödyistä on osattava kertoa siten, että lapset ja nuoret ymmärtävät taitojen merkityksen oman tulevaisuutensa kannalta.
Kuvitellaanpa lopuksi yhteiskuntaa, jossa jokaisella lapsella on lähipiirissään pätevä digiajan kasvattaja, luotettava ja osaava opas, joka auttaa selvittämään totuuden ja faktat monimutkaisessa maailmassa. Euroopassa me voimme rakentaa tällaisen yhteiskunnan. Mutta se ei synny yhdellä PDF:llä. Se syntyy päätöksestä asettaa laadukas koulutus yhteiskuntarauhan ykkösstrategiaksi.