Haluan käsitellä kahta mielipidekirjoitusta, jotka ovat viime aikoina herättäneet huomiota: luokanopettaja Kaisa Eskolan (artikkeli Helsingin Sanomissa 7.4.2024) huoli siitä, että oppilaat viettävät iltapäivänsä videopelien parissa, ja erään äidin (artikkeli Helsingin Sanomissa 8.4.2024) avoimesti myöntäen lastensa liiallisen pelaamisen. Nämä artikkelit heijastavat monien koulujen ja perheiden arkea ja tarjoavat sydäntä särkevän rehellisen kuvan nykypäivän haasteista.
Eskolan kirjoitus tuo esiin huolen lastemme hyvinvoinnista digitaalisen viihteen parissa, ja äidin kirjoitus puolestaan valottaa arjen haasteita ja ruutuaikaan liittyvää voimattomuuden tunnetta. Molemmat kirjoittajat pyrkivät parhaansa mukaan selviytymään digitaalisen maailman haasteista, mikä ei ole helppoa.
Keskustelussa on kuitenkin tärkeää tuoda esiin, että pelaaminen ei ole yksiselitteisesti negatiivinen asia. Se tarjoaa lapsille ja nuorille merkityksellisiä kokemuksia, oppimismahdollisuuksia ja tärkeän sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen. Tämä ei tarkoita, että huoli liiallisesta ruutuajasta tai sopimattomista sisällöistä olisi aiheeton, mutta näkökulmaa on laajennettava.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkoselta lainaten toivoisin, että vanhemmat suhtautuisivat pelaamiseen harrastuksena. Kuten muussakin ohjatussa harrastustoiminnassa, myös peliharrastuksessa voidaan kohdata ja käsitellä monia elämän haasteita. Ohjatun toiminnan ympärille muodostuvan yhteisön kautta lapset ja nuoret kokevat yhteenkuuluvuutta, saavat positiivisia sosiaalisia kokemuksia ja aitoja ystävyyssuhteita.
Elämä tietoverkkojen aikakaudella vaatii uudenlaista ymmärrystä ja suhtautumista pelaamiseen ja ruutuaikaan. Korostaisin molemmissa laatua. Ruutuaika voi olla myös positiivista ja aktivoivaa! Pelaamisessa on tärkeämpää tietää tarkasti, kenen kanssa lapsi pelaa, kuin mitä hän pelaa. Laadukas, kehittävä pelaaminen, joka tapahtuu turvallisessa ympäristössä ja johon sisältyy koulutetun aikuisen ohjaus, voi olla osa terveellistä kasvua ja kehitystä.
Lopulta kyse on tasapainon löytämisestä – pelaamisen mahdollisuuksien ja hyötyjen tunnustamisesta samalla, kun siihen liittyvät riskit tunnistetaan ja hallitaan. Tämä vaatii ymmärrystä, keskustelua ja yhteistyötä kaikilta osapuolilta: vanhemmilta, opettajilta, pelikasvattajilta ja itse lapsilta.
Mikko Perälä
Lintujen kasvatuksen asiantuntija ja rehti
P.S. Jos olet kiinnostunut pelaamisesta harrastuksena, tutustu tuleviin Minecraft-kesäleireihimme. Ne ovat loistava tapa aloittaa uusi peliharrastus!