Miten voimme suojella lapsiamme disinformaation aikakaudella?
Lapsemme kasvavat maailmaan, joka herättää vanhemmissa syystäkin suurta huolta. BANI-termistö kuvaa ehkä parhaiten sitä haurasta, ahdistunutta, epälineaarista ja usein käsittämätöntä ympäristöä, jossa lapsemme elävät ja kasvavat kohti aikuisuutta.
Nykyinen tapamme tuottaa, julkaista ja kuluttaa informaatiota ja mediaa ei tee maailmasta yhtään helpommin hallittavaa tai jäsenneltävää. Monet lapsistamme joutuvat liian varhain kohtaamaan digitaalisia sisältöjä hyvin epäreilussa asemassa ilman, että heillä on niiden vaatimaa mielen kypsyyttä tai konkreettisia taitoja prosessoida niitä.
Monen tietolähteen taustalla voi vaania viekkaita manipulaatioyrityksiä, vaikka nuoren ihmisen mielestä info ja sen tuottaja vaikuttaisivatkin täysin luotettavilta ja vakuuttavilta. Lasten ja nuorten ajattelun ja mielipiteiden muokkaamisessa haluttuun suuntaan käydään digitaalisessa maailmassa armotonta kamppailua, ja usein vielä täysin vanhempien silmiltä piilossa.
Kuka puhuu lapsesi äänellä ruokapöydässä?
On paljon tahoja, jotka hyötyvät disinformaation levittämisestä. Osa tähtää sillä yhteiskunnan jakaantumiseen ja epäjärjestykseen, joka auttaa heitä heidän omissa populistisissa ja/tai väkivaltaisissa valtapyrkimyksissä (äärioikeisto, Venäjä, rikollisjengit). Osalle digitaalinen manipulaatio on keino saada henkilökohtaista vaikutusvaltaa, kerätä lisää seuraajia ja tehdä rahaa välittämättä siitä, kenen hyväksi he tiedostaen tai tiedostamattaan työskentelevät.
Eri teollisuuden alojen lobbarit ovat yksi monista disinformaation levittäjistä. Hekin saattavat turvautua manipulaatioon ajaessaan taustaorganisaatioilleen suotuisia poliittisia päätöksiä tai taloudellista voittoa vaikuttamalla yleiseen mielipiteeseen tai päätöksentekijöihin esimerkiksi liioittelun, vähättelyn, vääristelyn ja suoranaisten valheiden muodossa.
Sukeltamatta syvemmälle manipuloinnin moniin muotoihin, joitakin tyypillisiä disinformaation sisältöjä ovat muun muassa ilmastonmuutoksen kieltäminen, naisviha, uskomushoidot, omakuvan vääristäminen, tiedevastaisuus, näennäisasiantuntijuus ja grooming.
Kuinka tällaista monipäistä disinformaatiohydraa vastaan voidaan taistella? Mitä keinoja meillä on?
Ongelma tiedostetaan ja siihen on reagoitu
Kolme vuotta sitten Euroopan komission digitaalisen koulutuksen yksikkö julkaisi ensimmäisen ohjeistuksen EU:n jäsenvaltioiden opettajille ja kasvattajille kuinka digitaalista lukutaitoa voidaan opettaa ja millaisista konkreettisista taidoista se oikein koostuu. Kyseessä on kattava julkaisu, jossa on yleisen tietouden lisäksi kymmenittäin käytännön keinoja ja hyödyllisiä vinkkejä kuinka disinformaatio tunnistetaan ja kuinka lapset varustetaan tarvittavilla digitaidoilla ja digitaalisella resilienssillä.
Kolmessa vuodessa maailma on kuitenkin muuttunut huomattavasti ja teknologinen kehitys erityisesti tekoälyn osalta on ottanut valtavia askelia eteenpäin. Valitettavasti mahdollistaen myös entistä parempia työkaluja disinformaation luomiseen ja levittämiseen.
Tällä hetkellä on menossa kyseisen ohjeistuksen päivitys, joka saadaan jakoon vuoden 2025 lopussa paitsi opettajille ja kasvattajille, niin myös lasten ja nuorten kasvatuksesta ja koulutuksesta päättäville tahoille.
25 European Digital Education Hubin asiantuntijaa kokoontuivat Brysselissä toukokuussa 2025 luomaan kehykset ohjeistuksen uudelle versiolle. Ympäri Eurooppaa paikalle saapuneet koulutusalan ammattilaiset tekevät kaikki projektin eteen pyyteetöntä työtä ilman korvausta, koska kokevat asian äärimmäisen tärkeäksi.
School of Gaming on ylpeä ja kiitollinen ollessaan osa tuota asiantuntijaryhmää saaden antaa oman panoksensa työryhmän ja lopputuloksen hyväksi. Olemme oppineet paljon paitsi aiheesta, niin hivenen myös siitä, kuinka EU toimii. Ja vaikka olemmekin suuria EU-faneja, niin byrokratian rattaiden hidas narina saa muutamia epäilyksiä nousemaan.
Kaikki keinot käyttöön
25 asiantuntijaa eri EU-maista tuovat pöytään oman osaamisen ja kokemuksen eri aloilta ja lähtökohdista. Näistä ihmisistä saadaan ihan varmasti riittävästi tietoa siitä, mikä on tärkeää taistelussa disinformaatiota vastaan ja kuinka digitaalista lukutaitoa pitäisi lapsille ja nuorille opettaa.
Huolestuttavaa on kuitenkin se, että lopputuotteesta saattaa tulla pelkkä vihkonen, staattinen PDF-tiedosto, jota jaetaan EU:n ja jäsenvaltioiden verkkosivujen kautta. Samaan aikaan "vastapuolella" on käytössään uusimmat teknologiat, joiden avulla voidaan luoda syväväärennöksiä (deepfake), tekoälyn avulla tapahtuvaa manipulointia sekä koordinoituja trollifarmeja ja mediaverkostoja.
Ehkä tämä on liiallista yksinkertaistamista, koska meillä on tietenkin muutakin kuin pelkkä ohjekirja. Meillä on EU:ssa viisi miljoonaa opettajaa ja kasvattajaa. Vaikkakin nuo viisi miljoonaa opettajaa ja kasvattajaa ovat liian usein ylityöllistettyjä, aliresurssoituja, aliarvostettuja ja alipalkattuja, niin he ovat kuitenkin viisi miljoonaa tärkeää vaikuttajaa, jotka ovat suorassa vuorovaikutuksessa päivittäin jokaisen EU:ssa asuvan lapsen kanssa.
Ja vaikka EU ei kykenekään yhtä ketterään toimintaan kuin esimerkiksi valheita suoltavat Venäjän trollitehtaat, niin heillä ei ole viittä miljoonaa opettajiemme ja kasvattajiemme kaltaisia influenssereitä riveissään. Taistelussa disinformaatiota vastaan pedagogimme ovat avainasemassa. He ovat tärkeämpiä yhteiskuntarauhan turvaajia kuin yksikään armeija tai poliisiyksikkö. Opettajat ja kasvattajat ovat halutessamme tämän tarinan sankareita kasvotonta vihollista vastaan.
Mitä tapahtuu, jos disinformaatio ottaa vallan?
Lyhyesti sanottuna; hirveitä asioita. Disinformaatio ei ole pelkkää vääristynyttä tietoa. Se on systemaattinen hyökkäys yhteiskunnan peruspilareita vastaan. Se aiheuttaa demokratian rapautumista, mielenterveydellisiä kriisejä, vihaa ja väkivaltaa.
Demokraattiset vaalit menettävät merkityksensä, erimielisyydet ratkaistaan dialogin sijaan väkivallalla ja luottamus ihmisten ja demokraattisten instituutioiden välillä katoaa. Nämä kaikki levittävät punaista mattoa äärioikeiston ja totalitaristisen yhteiskunnan esiinmarssille. Algoritmit sääntelevät yleistä mielipidettä, valvontakoneisto vahtii oikeamielisyyttä, vapautta rajoitetaan turvallisuuden nimissä, ihmisten henkinen selviytymiskyky ja sitkeys romahtaa ja he vetäytyvät omiin kupliinsa. Eristäytyminen, yksinäisyys ja masentuneisuus lisääntyvät.
Aika karua, eikö? Mutta osia tästä kauhuskenaariosta voimme jo nähdä ympärillämme.
Kuinka voimme antaa opettajille ja kasvattajille avaimet voittoon?
Koska olemme olleet mukana EU:n työryhmässä jo muutaman kuukauden ajan, voimme sanoa luottavaisin mielin, että tarvitaan paljon laajamittaisempia toiminpiteitä, jotta voimme selättää tämän valtavan haasteen edessämme.
Meidän on valjastettava käyttöön ne samat teknologiat ja keinot, joita vastapuolella käytetään. Ihan ensiksi täytyy ymmärtää minkälaisen haasteen edessä olemme. Ja asettaa digitaalinen lukutaito koulutuksen ja kasvatuksen ytimeen, eikä pelkäksi yksittäisen kasvattajan vastuulle jääväksi opetuksen sivujuonteeksi. Tämä on tietenkin myös resurssikysymys, sillä opetushenkilökunnan jatkuvaan koulutukseen on panostettava. Se on silti huomattavasti halvempaa kuin tulevat kriisit, jos mitään ei tehdä.
Halvemmaksi panostamisen tekee myös uudet teknologiat. Tekoälyä kun voi käyttää myös hyvään. Meidän ei tarvitse kokoontua päivittämään paperista vihkosta kolmen vuoden välein Brysseliin. Voimme luoda tekoälypohjaisen järjestelmän, joka päivittää, kääntää ja räätälöi ohjeistuksen sisällön jokaisen opettajan toivomaksi ja kansallisten koulutusohjelmien vaatimaksi tuntisuunnitelmaksi.
Samalla muuta yhteiskuntaa pitää herätellä. Valjastamalla nuorten idolit, nuo ammattimaiset influensserit, mukaan talkoisiin. Heidän tulee toimia anti-disinformaatio agentteina ja ymmärtää oma asemansa.
Vanhemmilla on tietenkin suuri vastuu ja heitä pitää auttaa ja tukea digikasvatuksessa. Joskus se voi myös tapahtua lapsilta ja nuorilta vanhempien suuntaan. Tätä voi olla esimerkiksi nuorten oma digilähettilästoiminta vanhempien, sisarusten ja muun lähipiirin parissa tai kouluissa, kirjastoilla ja harrastuksissa. Monesti nuoret omaksuvat vaikutteita parhaiten toisiltaan. Tekemällä koulun ja kodin välinen yhteistyö näkyväksi konkreettisin keinoin, korostamme asian tärkeyttä. Digivanhempainillat, maksuttomat teknologia- ja mediakurssit, ohjattu peliharrastustoiminta ja pelikasvatus muutamina esimerkkeinä.
Yleinen pedagoginen ohje tulisi olla se, että digitaalisen lukutaidon opetuksesta on tehtävä lapsille ja nuorille motivoivaa ja niissä käytettävät sisällöt tulisi miettiä sellaisiksi, että ne aidosti kiinnostavat heitä. Pelillistäminen ja pelikasvatuksen käyttäminen on yksi hyvä keino tähän. Digitaitojen opettelun hyödyistä pitää osata kertoa siten, että lapset ja nuoret ymmärtävät taitojen merkityksen oman tulevaisuuden kannalta.
Kuvitellaanpa lopuksi yhteiskunta, jossa jokaisella lapsella on lähipiirissään pätevä digiajan kasvattaja, luotettava ja osaava opas, joka auttaa selvittämään totuuden ja faktat monimutkaisessa maailmassa. Euroopassa me voimme rakentaa tällaisen yhteiskunnan. Mutta se ei synny yhdellä PDF:llä. Se syntyy päätöksestä asettaa laadukas koulutus yhteiskuntarauhan ykkösstrategiaksi.