Pitäisikö meidän kohdella pelaamista kuten muita perinteisiä joukkueurheilulajeja?
Sanotaan se nyt heti alkuun. Kaikki lasten harrastukset tiettyyn rajaan asti ovat hyviä harrastuksia. Fortnite, jäkis, melonta, piirtäminen, koris, futis, lintubongaus, neulominen, pellehypyt, roolipelit. Kaikki.
Me aikuiset olemme kuitenkin sen verran hyviä pilaamaan monet hyvätkin jutut lapsilta, että aika usein hauskan ja innostavan harrastamisen raja ylitetään jossain vaiheessa ja lipsahdetaan kilpaurheilun puolelle.
Ja miksi jotkut vanhemmat näkevät vain tietyt harrastukset arvokkaina ja toiset ajanhukkana?
Vai ehkä aikuiset vain luulevat tietävänsä aina lapsia paremmin mitä he haluavat? Mene ja tiedä. Mutta faktaa on, että valtava määrä lapsia tipahtaa nuorisourheilusta pois kahdentoista ikävuoden molemmin puolin.
"Tutkimukset osoittavat, että yli 70 prosenttia lapsista lopettaa järjestetyn urheilun 13-vuotiaana, mikä johtuu usein liiallisista harjoitusvaatimuksista ja lisääntyvästä kilpailusta." (Lähde: K: American Academy of Pediatrics)
Hmm! Eli mitä jos EMME kohtelisi pelaamista kuten jalkapalloa tai jääkiekkoa tai muita perinteisiä joukkueurheilulajeja? Vaan tekisimme pelaamisesta oikeasti monipuolisesti hyödyllisen, mutta hauskuuden ja keveyden säilyttävän harrastusmuodon? Siis entistä parempaa harrastustoimintaa.
Asennemuutosta kaivataan
Ajatuksen tasolla pelaaminen ei saa samanlaista arvostusta vanhempien mielissä kuin muut harrastukset. Aika moni pelaamista rakastava ihminen, nuori tai aikuinen, on kuullut vähättelevää kommentointia omasta harrastuksestaan:
🔴 "Pelaaminen ei ole oikea harrastus."
🔴 "Se on vain ajanhukkaa."
🔴 "Mikset mene ulos ja tee jotain hyödyllistä?"
Valitettavan monella vanhemmalle pelit, kuten vaikkapa Fortnite, on todella kaukana hyvästä harrastuksesta. Heille se näyttäytyy pelkkänä ruudun edessä istumisena, ilman hyödyllisyyden häivää.
Miten saisimme nämä vanhemmat näkemään, että pelaaminen voi olla ohjattua harjoittelua ja monipuolisesti kehittävää toimintaa osaavien aikuisten valvonnassa?
Tästä blogista voidaan aloittaa näiden vanhempien aivoihin pinttyneiden harhaanjohtavien mielikuvien pesu. Käymme läpi Fortnite-peliä esimerkkinä käyttäen, miten pelaaminen voi olla vähintäänkin yhtä kehittävää kuin perinteiset urheilulajit. Ja kuinka ohjattu peliharrastus voi muuttaa lapsen pelaamisen satunnaisesta ajanvietteestä palkitsevaksi, kehittäväksi ja hauskaksi harrastukseksi.
Fortnite joukkueurheiluna: Strategiaa ja yhteistyötä
Joukkueurheilussa korostetaan yhteistyötä, taktiikoiden suunnittelua ja joukkueen etua yksilösuorituksen sijaan. Fortnite ei ole tästä poikkeus. Hyvä Fortnite-pelaaja ei ole vain nopea reagoimaan, vaan osaa kommunikoida, tehdä päätöksiä nopeasti ja pelata joukkueensa hyväksi.
Kuten jääkiekkovalmentaja harjoittaa pelaajiaan ymmärtämään pelistrategioita ja -taktiikoita, myös hyvä pelivalmentaja ohjaa pelaajia kehittämään tilannetajua, ryhmätyötaitoja ja paineensietokykyä. Ilman valmennusta peleistä tulee pelkkää reagointia muiden tekemisiin, mutta laadukkaassa ohjauksessa pelaajat oppivat luomaan strategiat ja taktiikat yhdessä joukkueena, pakottaen vastustajat reagoimaan.
He oppivat ottamaan ohjat käsiinsä, ottamaan laskelmoituja riskejä, viestimään selkeästi ja osoittamaan johtajuutta. Tällaisessa harrastusympäristössä kasvaessaan he kykenevät myöhemmin hyödyntämään samoja oppeja myös harrastuksen ulkopuolella.
Harrastus, joka ei kuormita vanhempia samalla tavalla kuin muut lajit
Monet vanhemmat viettävät viikoittain 5–10 tuntia kuljettaessaan lapsiaan harrastuksiin, ja usein he joutuvat odottamaan kentän reunalla harjoitusten päättymistä. Puhumattakaan, että lasten aikaa kuluu takapenkillä istumiseen yhtä paljon!
Homma ei aina toimi myöskään varsinaisissa treeneissä sen paremmin, vaikka hyviä poikkeuksiakin löytyy. On tutkittu, että nuorisourheilussa vain kolmasosa harjoitusajasta kuluu aktiiviseen liikuntaan, loppu menee odottamiseen ja ohjeistukseen. (Lähde: BMC Public Health)
Kun kaikkea tätä kuskausta, odottelua ja seisoskelua katsoo ulkopuolelta käsin, niin se näyttää aika paljon hölmöläisten hommalta.
Ohjattu peliharrastus voi tarjota tähän varteenotettavan vaihtoehdon ilman perheen arkea hankaloittavia aikatauluhaasteita. Vanhemmat voivat olla samalla tavalla mukana kannustamassa, tukemassa ja seuraamassa pelejä, mutta kuskaaminen tai odottaminen ei syö turhaa aikaa keneltäkään ja varsinainen harrastaminen voi nousta keskiöön.
Pelaaminen ei sulje pois liikuntaa
Vaikka tietokoneella pelaaminen itsessään ei ole fyysistä liikuntaa, se voi inspiroida lapsia olemaan aktiivisia omilla ehdoillaan. Monet Fortnite-pelaajat harjoittelevat reaktionopeutta ja koordinaatiota, ja pelin sisällöt, kuten parkour-radat ja fyysistä liikuntaa vaativat tapahtumat, voivat rohkaista lapsia liikkumaan myös pelien ulkopuolella.
Asiansa osaavat pelivalmentajat osaavat pelillistää myös fyysisen harjoittelun motivoivaksi toiminnaksi.
Toisin kuin monissa perinteisissä joukkuelajeissa, joissa kilpailu kiristyy iän myötä ja monet lapset jättävät harrastuksen kesken liian korkeiden vaatimusten vuoksi, School of Gamingin tapaiset toimijat tarjoavat stressittömän ympäristön, jossa lapsi voi kehittyä omassa tahdissaan ilman paineita lopettaa harrastus liian aikaisin.
Entä käytännössä?
Jos mietit, miten tämä toimii käytännössä, tässä on yksi esimerkki perheestä, jonka lapsi löysi pelaamisesta rakastamansa ja kehittävän harrastuksen.
Eräs School of Gamingin Fortnite-ryhmään liittynyt pelaaja aloitti harrastuksen viime syksynä ilman suuria ennakko-odotuksia. Ennen liittymistä SoG:n Fortnite-ryhmään vanhemmat olivat kokeneet, että lapsi vietti paljon aikaa koneella saaden siitä vastineeksi hyvin vähän konkreettista hyötyä omaan elämäänsä.
Kun hän liittyi ohjattuun harrastukseen, pelaaminen sai struktuuria. Nuori gamer oppi suunnitelmallisuutta, strategista ajattelua, analysoimaan omaa suoritustaan ja kehittämään tiimityötaitojaan.
Vanhemmat huomasivat muutoksen nopeasti:
"Peliryhmä oli todellinen löytö! Aloittelevan pelaajan pelailu muuttui todelliseksi harrastukseksi ja pelaamiseen tuli nopeasti ryhtiä ja tavoitteellisuutta. Lapsi myös kokee, että vanhemmat tukevat pelaamista. <br><br>Fortnite ei ole enää 'paheksuttavaa ajan tuhlausta'. Hän saa luvan kanssa pelata turvallisessa ryhmässä. Ryhmämme valmentaja selittää asiat todella selkeästi kaikki tasot ja iät huomioon ottaen. Lapsen taidot ovat kehittyneet valtavasti."
Tämä on yksi monista tarinoista, joissa pelaamisesta on tullut rakentava ja kehittävä harrastus. Ja kun lapsi tuntee, että vanhemmat tukevat hänen intohimoaan, hän kasvaa itsevarmemmaksi ja oppii kantamaan vastuuta omasta kehityksestään.
Mitä jos ajattelisimme, että Fornite voi olla jopa PAREMPI harrastus kuin perinteiset urheiluharrastukset?
Jos joku epäilevä vanhempi jaksoi lukea tänne asti, niin ehkä hänen ajatuksensa pelaamisesta ja sen hyödyllisyydestä ovat hivenen muuttuneet positiivisempaan suuntaan.
Ehkä hän on jo sitä mieltä, että Fortnite, ja monet muut pelit, voivat tarjota lapsille turvallisen ympäristön kehittää taitojaan ja kasvaa niin pelaajana kuin ihmisenä. Parhaimman hyödyn saaminen harrastuksesta edellyttää nimittäin, että vanhemmat ymmärtävät pelaamisen potentiaalin ja tukevat lapsen intohimon kohdetta. Tällöin pelaamisesta voi tulla tärkeä tuki lapsen kasvussa.
Ja mikäli nuorena saa vahvan perustan peliharrastukselle, on sen päälle kätevää rakentaa itseohjautuvaa joukkuetoimintaa tai jopa seuratoimintaa vähän vanhemmalla iällä ihan ilman ulkopuolisia auktoriteetteja.
Peliharrastuksesta voi tehdä juuri omanlaisensa
Kun lapsi saa vahvan pohjan ohjatusta peliharrastuksesta, hän voi myöhemmin luoda yksin tai kavereiden kanssa omaehtoista toimintaa, kuten omia joukkueita, treenejä ja turnauksia, ilman aikuisten jatkuvaa säätämistä.
Toisin kuin perinteisissä urheilulajeissa, joissa seuratoiminta ja valmennus määräävät tahdin, peliharrastuksessa lapset voivat jatkaa itsenäisesti ilman ulkopuolista painetta tai drop-out-riskiä.
Joten seuraavan kerran, kun joku kysyy, miksi lapsesi tuijottaa ruutua, voit vastata: "Hän ei vain tuijota ruutua. Hän harjoittelee Fornite-joukkueensa kanssa ja kehittää itseään monipuolisemmin kuin monessa muussa urheiluharrastuksessa on mahdollista."
Entä jos kokeilisitte tätä yhdessä?
Anna lapsellesi mahdollisuus kokeilla, kuinka Fortnite voi olla enemmän kuin pelkkä peli.
Liity mukaan School of Gamingin seuraavalle Fortnite-kokeilutunnille ja koe itse, miten ohjattu pelivalmennus tekee pelaamisesta enemmän kuin vain ruudun tuijottamista.
Paikkoja on rajoitetusti! Ilmoittaudu nyt ja näe mistä hommassa on kyse!